Joko saa innostua?

Viime aikoina olemme molemmat saaneet ihan mielettömiä spurtteja lähtemisen kannalta;
Molemmat meistä ovat siivonneet nurkkia normaalia innokkaammin, laittaen myyntiin kaikkea sellaista, joista ei olisi koskaan kuvitellut voivansa luopua.

"Ei koskaan" -listalta löytyi aiemmin muunmuassa;
- Miron kaikki Aku Ankka -tavarat. Niihin ei saa kajota.
- Hannelen kaikki Simpsons -tavarat. Niin ikään, ei saa kajota.
- Itse tuunatut, rakennetut tai muutoin tehdyt huonekalut ja sisustusartikkelit
- "Mutta kun mä vasta hankin tän -tavarat
- "Tästä voi olla iloa myöhemminkin" -tavarat.

Tällä hetkellä samalta listalta löytyy;
- Tätä voi tarvita vaunussa.
- Lapsuudenmuistot.


Ensimmäisenä raakasimme kaikki sellaiset tavarat, jotka olivat olleet jo tähän mennessä jollain tavoin myynnissä, tai joita kumpikaan ei todella ollut tarvinnut vuosiin.
Koska tosiaan yhtäkkiä myyminen kiihtyi ihan ultimaattista vauhtia, olemme joutuneet tähän pahimpaan luopumiseen aikaisempaa huomattavasti reippaammalla tahdilla.

Joka on oikeastaan aika hyvä.

Nimittäin luopuessani itselleni muutamasta äärettömän tärkeästä tavarasta päädyimme tekemään muutamia isoja kasoja ja säkillisiä tavaraa, jotka myytiin aivan pilkkahintaan eteen päin sillä ajatuksella, että joku muu, jolla on enemmän aikaa myydä saa hommattua itselleen muutaman ylimääräisen euron.

Ja voi sitä voimaantumisen tunnetta! Kun nurkista vain kummallisesti katosi tavaraa! En edes oikeastaan enää muista mitä kaikkea kyseisessä kasassa oli. "Joo oli siellä jotain kenkiä" saattaa välillä tulla mieleen, mutta enemmän tunnen helpotusta ja iloa siitä, että minun ei tarvitse enää miettiä näiden tavaroiden kohtaloa.

Tässä innostuksessa ja vimmassa päätimme pyhittää yhden tilan yksin näille jo myynnissä oleville ja myydyille tavaroille. Suosittelen tätä kaikille, joiden tarkoitus on todella radikaalisti vähentää tavaraa;
Se tunne on mieletön, kun saat siirtää tavara kerrallaan täydeltä seinältä tavaraaa vastakkaisen seinän laatikoihin todeten, että myytyjen, mutta noutamattomien kasa alkaa olla suurempi kuin myymättömien kasa.

Sen opimme jo aika alkuvaiheessa, että saatuja rahoja on turha miettiä. Koska jos siihen rahaan alkaa kiintymään liikaa, alkaa ahdistamaan ajatus siitä, kuinka paljon näihin tavaroihin on aikoinaan rahaansa tuhlannut. Omiaan ei todellakaan saa takaisin millään muotoa, eikä pienien tavaroiden myymisellä todellakaan tehdä miljoonia. Puhutaan oikeasti aikalailla taskurahoista. 

Olemme kuitenkin opetelleet ajattelemaan tämän enemmän siltä kannalta, että jokainen myyty tavara on lähempänä unelmaa jossain muualla, ja se jos jokin on tällä hetkellä tärkeintä. Rahallinen osuus tulee toissijaisena.

Mielentila: Helpottunut ja jännitynyt
Fyysinen olotila: Äärettömän väsynyt
Luotto: Suuri

Väliterveiset, väliterveiset...

Syksy on herättänyt monia erilaisia tuntemuksia lähtemiseen liittyen. Nykyisin en enää saa päivääkään ilman ajatusta lähtemisestä ja siitä, kuinka ahdistavan paljon tavaraa yhä on.

Olemme myyneet jo uskomattomia määriä tavaraa. Olen lahjoittanut osan ilmaiseksi, jotain on mennyt puhtaasti roskiin. Toisia on myyty jätesäkeittäin "hae ja myy itse" -ajatuksella.

Silti tavaraa on koko ajan jokapuolella, ahdistumiseen saakka. En muista koska viimeksi meidän olohuoneessa oli siistiä. Lattialla on kasoittan kenkälaatikoita ja kankaita, sekä erinnäisiä myytäviä tarvikkeita jotka odottavat "hintalappua". Ja sen tietää, kun niistä pääsee, että seuraavat odottaa jo vuoroansa.

Helppoa tämä ei ole. Eniten on ehkä alkanut harmittamaan monien kuvitelmat, että lähtö tapahtuisi hetkessä. Ei tietenkään tapahdu. Me ollaan tähän asti rakennettu elämää niin, että meidän ei tartte koskaan muuttaa tai lähteä. Tarkoitus oli, että me harrastetaan älyttömästi näissä tiloissa. Me käytännössä yritettiin mukautua muottiin ihmisistä, että "ei meille ole olemassa vaihtoehtoa". Nyt me halutaan rikkoa se myytti, että kaikkien tulisi elää samanlaista elämää.

 

Oikeasti olen äärettömän onnellinen siitä, että uskallettiin kuitenkin uida vastavirtaan, vaikka tämä raskasta onkin. Ja oppimatkanahan tämäkin tarvitsee ottaa.

 

Mutta on me jotain oikeaakin saatu aikaiseksi;

KOIRIEN VALMISTELU:

Koirat on nyt rokotettu, ja passit heille saadaan kuukauden päästä. Silloin myös sirutetaan Nasu. Rokotukset eivät mitään mielettömiä maksa kunnallisella puolella. Jos kaikki rokotukset on mahdollista saada kahteen rokotuskertaan, niinkuin meillä, ja koiria on kaksi, on kustannukset kutakuinkin 200 euron luokkaa. Meillä tähän siis sisältyi kahden koiran kaikki rokotukset, molempien passit sekä toisen koiran sirutus sekä poliklinikkamaksu.

Samalla tuli selvitettyä kuinka nopeasti koirien kanssa on mahdollista lähteä liikkeelle. Noin kuukausi, koska ensimmäisistä rokotteista seuraaviin väliaika on kuukausi. Tämän jälkeen rokotteet tulee (kuten normaalistikin) pitää yllä vuoden välein. 

Omat rokotteet on vaiheessa. Ukkelilla taitaa olla kaikki tarpeellinen voimassa, mutta itse joudun hakemaan hepatiitteihin ja muihin rokotukset. Niiden hintoja en ole vielä selvittänyt.

Jos tahti kiinnostaa, 

niin tähän mennessä, elokuusta lähtien, olemme myyneet noin yhden pienen autotallillisen tavaraa. Olemme myyneet aktiivisesti monissa eri kanavissa, edullisin hinnoin. Työtaakka on siis suuri. Jos suunnittelet tekeväsi samankaltaista ratkaisua kuin me teemme nyt, aloita ajoissa. Muista mukautua siihen, että mitään uutta on turha ostaa enää kun päätös on tehty (ellei se ole välttämätöntä lähtemisen vuoksi). Tunnesiteet tavaroihin voit unohtaa. Anna jonkun muun luoda tunteita niihin jatkossa.